perjantai 2. syyskuuta 2011

Ruusuja ja nuotteja

Uuden ihmisen kanssa sovittu swappi saa inspiraationi lähes poikkeuksetta heräämään - ainakin, jos tiedän postini vastaanottajasta edes jotain. Tällä kertaa olen sopinut postista erään neitokaisen kanssa, joka on mieltynyt hieman tummemman sävyisiin tekeleisiin, ja siitä lähtökohdasta lähdinkin sitten koristelemaan slamin kansia.


Varsin epätyypillisiä materiaaleja tuli käytettyä tähän, sillä normaalisti kartan tuota irrallista hilesilppua kuin ruttoa, koska se on niin mahdottoman hankala käsitellä, mutta koska tuota löytyy eri väreissä laatikostani monen monta putkiloa (kiitos armaan siskoni, joka ne minulle lahjoitti), ajattelin kokeilla, josko vihasuhteeni siihen ei olisi enää ihan niin syvä kuin aiemmin. Ehkei se enää ihan niin syvä ole, muttei tuo kyllä edelleenkään suosikkimateriaaleihini kuulu.

Toinen minulle hyvin epätyypillinen asia on tuo servetti (ruusun kuva). Servettien käyttöä paperiaskarteluissa kartan myöskin, juuri sen hankaluuden takia. Noita on äärettömän inhottava leikata, eikä liimaaminenkaan ihan helpoin homma ole. Mutta kynnys noiden käyttöön laski kuitenkin tämän myötä aika roimasti, koska lopputulos kuitenkin miellyttää. :)

Ja nuo hopeapaljetit. Niitä minulla on aivan tuhoton määrä, enkä oikeastaan osaa käyttää niitä. Ne näyttävät hyviltä todella harvoissa paikoissa ja todella vähäisessä määrin, etten varmaan ikinä pääse niistä kokonaan eroon - varsinkin, kun yleensä en edes vaivaudu kaivamaan niitä esille, juurikin mainitsemistani syistä.


Takakannessa tuota samaista nuottipaperia kuin etukannessakin, sekä minun, että slamin saajan tiedot. Jostain käsittämättömästä syystä olen tuota nuottipaperiakin säilönyt kuin kansallisaarretta, enkä ole sitä viitsinyt mihinkään käyttää. Ja nyt se on ollut laatikossani varmasti pari vuotta. Oli jo korkea aikakin repiä se palasiksi. :D

Minulle käy monesti niin, että jotkut materiaalit, joista pidän kovasti, säilön talteen, enkä raaski käyttää niitä ollenkaan, vaikka silloinhan niiden hienoimpien aarteiden merkitys menee kokonaan hukkaan - ei niitä siellä laatikossa kukaan pääse ihastelemaan, ellen sitten minä itse. Joku kirjailija joskus sanoi kirjoitusprosessista, että "Kill your darlings" ja minä yritän tässä kohtaa noudattaa tuota samaista neuvoa.


Tuossa vielä molemmat kannet samaan aikaan. Vielä, kun saisi kysymykset tehtyä, niin olisi yksi slami valmiina matkaan. :)

Huhhuh, tulipa maratonviesti, näinkin yksinkertaisesta aiheesta kuin slamin kannet. No, joskus kai näinkin!

Hyvää yötä kaikille ja mukavaa alkavaa viikonloppua!